Ei menny niinku Strömsössä

Leivon hirmuisen harvoin mitään ohjeen mukaan ja sain jälleen hyvän muistutuksen siitä miksi, en vaan onnistu leipomaan muiden tekemillä ohjeilla mitään kunnollista.

Hyvin usein kun näen herkullisen oloisen ohjeen, silmäilen sen vain pikaisesti läpi ja  katson suunnilleen mitä siinä on. 

Näin facebookissa ihanan näköisen kinuskiomenakakun joka näytti siis tältä, nam ja aloin leipoa, täysin ohjeen mukaan, mittasin jopa aineet, yleensä lisäilen aineet ihan arvion mukaan.
 Kakku uuniin ja odottamaan, pöh, ei nouse ei. Kakusta jäi siis tuommoinen lituska lätty.

No sitten tuo kinuski joka kakun päälle piti lisätä, miksi ihmeessä jatkoin vielä ohjeen mukaan kun olen aina ennen tehnyt kinuskin erilailla ja se on ollut ihanaa. Tämä kinuski ei ole, se maistui niin kammottavalta että kaadoin sen viemäriin.
Tarjoilin siis omenalätyn vaniljajäätelön kanssa.
Itseasiassa kakku ei varsinaisesti ollut hirveän pahaa, mutta ei kyllä hyvääkään.
Jotenkin luulen että me ei tarvita kinuskilla aateloitua omenakakkua, tai ehkä sovellan oman ohjeen vielä joku päivä.

Pihalla olisi myös vielä istutushommia ja niitä oli tarkoitus mennä tekemään iltapäivällä, no kottikärryistä oli rengas tyhjänä, jonkin aikaa jaksoin kärrätä multaa lasten taaperokärryllä kunnes luovutin, osaltaan asiaan vaikutti myös se että pikkutytöt eivät todellakaan ollut parhaimmillaan tänään, pienimmällä oli kengän sisällä kuulemma jotain mähmää joka tuntui inhottavalta jalassa, minä en nähnyt kengässä mitään. Asiasta kuitenkin kiukuteltiin hartaasti varsin pitkään ja putsattiin koivun lehdellä kengän sisäpuolta kunnes käskin hakemaan toiset kengät, mutta ne olivat kuulemma liian märät eikä niitä voinut laittaa jalkaan. Eli aika normaalia 4-vuotiaan toimintaa  silloin kun Känkkäränkkä on kylässä. Päätin siis että kasvit jaksavat kyllä odottaa vielä istutusta hetken pidempäänkin ja pakenin vatukkapuskaan hirvikärpästen ja mehiläisten seuraan.

Vatukoita olikin parissa päivässä kypsynyt niin paljon että sain ämpäriin täytettä ihan kunnolla.
Vaikka päivä ei ollut luvannut kovin hyvää, otin kuitenkin riskin ja aloin hillon keiton vielä.
Jännä marja joka muuttuu punaiseksi lämmitessään ja tummuu taas kun jäähtyy.


Hillo kuitenkin onnistui jo oikein hyvin, en olekaan tiennyt että vatukasta tulee näin hurjan hyvää hilloa, nam.

Niina