Perheenlisäystä ja keväisiä tuulahduksia.

 Täällä aletaan vihdoin heräämään eloon talven jäljiltä, oli jo aikakin.
Jotain uutta kivaa piristystä on tapahtunut kotona ja lisää suunnitelmissa, mutta katsotaan niitä sitten myöhemmin.

Nyt haluan kuitenkin esitellä teille meidän uuden vauvan, hän on Nando, novascotiannoutaja.

Itselleni tuli ensimmäisen kerran jo viime keväänä semmoinen ajatus että tahtoisin toisen koiran, mutta koitin vastustaa ajatusta siinä uskossa että mies ei ikikuunaan suostu siihen, mutta syksyllä podin jo hurjaa koirakuumetta ja selailin netin ilmoituspalstoja.

Tolleri on ollut haaveissa minulla jo vuosia, vaikka muitakin rotuja pyörittelin mielessäni, hyläten ne kaikki  yksi toisensa jälkeen.

Mies ei tokikaan pentuhaaveille heti lämmennyt, mutta jonkinmoisten neuvottelujen jälkeen päästiin sopuun.

 Nando on ollut meillä nyt reilun viikon ja osoittautunut juuri niin vilkkaaksi pojaksi kuin odotinkin, onneksi ajankohta on täydellinen ja aikaa koiralle hyvin.

Opetellaan yhteiseloa isomman koiran kanssa nyt alkuun, vanhaneiti ei meinaa pienen leikeille oikein lämmetä ja naskalihampaat poskilihoissa saa koiravanhuksen katsomaan minua anovasti.

Isoäidinneliöistä tein nopan joka on täytetty superlonpalalla kun koiruus oli niin ihastunut kaikkeen villaiseen ja neliöt olikin valmiina jo varastoissani kun olen jotain niistä meinannut tehdä.

Leivottiin pienimmän kanssa keksejä yhtenä aamuna kun en flunssaisena tahtonut lähteä räntäsateeseen kerhoon kävelemään.

Muutamia kauniin keväisiäkin päiviä on jo ollut ja niitä odotellaan lisää.

Loppuun vielä helmikuun haastekuva.

Niina