35 vuotta

Täytin eilen jotain joka kuulostaa jo hiukan vanhemmalta, 34 oli vielä minun mittapuulla nuori, huomaan että ensimmäinen ikäkriisi on saapunut. Siihen ei liity mitään murehtimista mistään asioista, ei tekemättömistä tai tehdyistä, elämäni on aivan loistavalla mallilla ja olen onnellinen. Se on vaan realismia että en ole enää nuori, en ole vielä vanhakaan, mutta olen vain aikuinen, en enää nuori aikuinen. Taakse jääneet vuodet alkavat jättämään merkkejään minuun, suhtaudun niihin kyllä ihan suopeasti, ensimmäisen harmaan hiuksenkin bongasin jo monta vuotta sitten, se lähinnä nauratti. Otsassani on ollut uurteet aina, tai ainakin niin kauan kuin muistan, silmäkulmissa naururypyt, en minä niiden määrä laske, ehkä ovat lisääntyneet, samapa tuo.

Ikä pitäisi olla vain numeroita, mitä niitä suremaan, mutta kun 35 on lähempänä 40 kuin 30, vaikka ei kai senkään pitäisi haitata, mutta minkäs sitä ajatuksilleen mahtaa, koitan välttää silti ahdistusta.

Tosin aika hyvin tuo eilinen syntymäpäivä meni ilman suurta surua, olin kuvitellut olevani ihan rauhassa kotona, tekeväni herkullisen aamiaisen joka rauhassa syötäisiin perheen kanssa ja sitten iltapäivällä käytäisiin yhdessä ulkona syömässä.

Leivoin itselleni myös prinsessakakun kun keksin vielä yhden täytemahdollisuuden joka saattaisi olla hyvin lähellä sitä kaupan pakastealtaan prinsessakakun makua josta tykkään kovasti.

Siinä aamiaista laittaessani kuulin kyllä että puhelin piippailee jos vaikka minkämoista viestiääntä ja ajattelin että mikäpä kiire niillä on, ehdin minä ne lukea myöhemminkin, mutta kun mieskin sai jo viestin ja sanoi että minun pitäis lukea viestit, vastasin ensin etten ehdi, mutta se kuulosti niin oudolta että uteliaisuus voitti.

Viesteissä oli hyvin pitkälti sama sisältö kaikissa, laita itsesi valmiiksi, vartin päästä lähdetään, vastasinpa vielä etten ole lähdössä yhtän mihinkään, mutta join kuitenkin kiltisti aamukahvini nopeutetulla tahdilla ja hipsin pikaisesti suihkuun.

Luvassa oli koko päiväksi nauruterapiaa kahden ihanan ystävän ja suloisen kummipojan kanssa, ei muuten tuntunut vanheneminen yhtään niin pahalta enää.

Onni on omistaa ihania ystäviä, olen oikeasti aika liikuttunut että minua haluttiin piristää näin kivasti. ♥

Ja muuten sitä kakkua maistoin iltapalaksi, hyvää se oli silloinkin ja todella, vihdoin keksin ohjeen joka on juuri sitä mitä haluan, kirjoitan sen teillekin myöhemmin, nyt on jo kiire hakemaan tyttö kerhosta.

 

Niina