Ensilumi ja lämmintä päälle

Meillä satoi viime yönä ensilumi kuten monessa muussakin paikassa. Isot tytöt pääsivät koulun kanssa teatteriin ja pienempi isoista sai uudet asusteet päälleen jotka eilen illalla virkkasin. Innostuin pienimmän virkatuista asusteista sen verran että päätin tehdä Sannillekin asusteet itse. Tytöllä on Espritin yksivärinen ruskea talvitakki joten kirjava lanka oli ihan kiva valinta. Lankana näissä oli Eskimo, olikohan se sen niminen? Löysin vielä Vikingin hyväksi havaitsemani kenkämallin myös vaalean ruskeana, isoimmalla tytöllä on samat mustana ja päätin että saa hyväksyä sen että pikkusiskolla on sama malli eri värissä. Itseasiassa kenkien väri oli lapun mukaan hopea, mutta en näe näissä mitään hopeaan viittaavaakaan.


Sain äidiltäni syntymäpäivälahjaksi tuhlausrahaa ja ostin itsellenikin kunnolliset talvikengät, jopa pysyin päätöksessäni ostaa järkevät kengät vaikka ne kaikki ihanat saapikkaat ja nilkkurit korkeine korkoineen kyllä houkuttelivat kaupassa kovasti. Nämä ovat kuitenkin huomattavasti järkevämpi valinta metsäpolulle koiran kanssa.

Sain valmiiksi myös yhden ikuisuuden, siis kaksi vuotta, kesken olleen neuleenkin, tai no, oikeastaan purin tämän ensin kokonaan ja neuloin alusta asti uudestaan, lankakin loppui kesken ja sain onneksi vielä ihan samaa tilattua lisää, enkä ainakaan omalla silmällä huomaa minkäänlaista sävyeroakaan. Ohje on ollut Moda-lehdessä muistaakseni jo kolme vuotta sitten, ihastuin mekkoon heti, mutta silti vasta nyt tuli valmista, onneksi tykkään edelleen. Erityisesti tuo kaula-aukko ja siinä oleva kukka ovat mieleeni.
Lankana mekossa on big merino, eli tosi pehmoista, silti kivan nopeasti neulottavaa paksuhkoa lankaa. Tämä tuli oikeasti valmiiksi ihan hävettävän nopeasti siihen nähden kuinka kauan on ollut kesken. Tänä talvena ei anakaan vilu yllätä kun pakkaspäivänä saa lämpimän villamekon sisällä lämmitellä.

 Eilen viikon kohokohta, aamukahvi ystävän kanssa ♥

 Ohjeen kakkuun löydät täältä

Herkkuterkuin
Niina

Syystunnelmia ja maalailua

 Sunnuntain shoppailureissulta etsin Kivi tuikkuja violettina, no ei, en löytänyt yhtään minkään värisiä Kiviä, enkä ole niitä löytänyt muistakaan kaupoista kun olen nyt etsinyt, mutta löysin jotkut halpisversiot juuri siinä sävyssä kun toivoinkin ja ostin sitten ne. Ennen niitä löysin tai oikeastaan ystäväni löysi tuon kuvioidun tuikun Hemtexistä ja ihastuin siihen heti. Olen nyt kovasti mieltynyt tommoiseen kanervan sävyyn ja hinkuan sitä meille kotiin enemmänkin, aloitin kuitenkin varovaisesti tuikuista ja tykkään edelleen.

Päivällinen kynttilänhämyssä, Burgundinpata on vaan niin hyvää, unohdin koko ruuan välillä moneksi vuodeksi, nyt on tullut tehtyä aika useinkin. Olen tehnyt tällä ohjeella ilman sieniä.

 Äiti lahjoitti meille pikkuisen pöydän joka on meidän mummin vanha, pöytä oli koivun värinen, eikä meille semmoisenaan käynyt ollenkaan, tumma puu olisi käynyt kivasti keinutuolin kanssa, mutta maalasin silti pöydän valkoiseksi sen jälkeen kun katselin netistä kuvia vastaavista pöydistä ja valkoisena miellytti eniten silmää. Se on muuten aika kätevä keino hakea varmistus sille mitä aikoo huonekalulle tehdä.

Pöytä oli oikein tervetullut lisä meille, varsinkin nyt kun meillä ei ole sohvapöytää ja olen sitä alkanut kaipaamaan kun lapset ei enää leiki olohuoneessa, kiva kun on joku johon voi kahvikupin laskea neuloessa.

Tosin se juuri täydellinen sohvapöytäkin on hakusessa koko ajan.

 Lasiset makeispurkit löytyivät myös sunnuntaina, vaikka en tiedä onko järkevää pitää koko ajan herkkuja käden ulottuvilla, jos ei niin täytyy varmaan piilottaa purkit kaapin perukoille ja laittaa pöydälle jotain vähemmän lihottavaa esille.

 Mieheltä sain lahjaksi juuri minun näköisen käsilaukun johon ihastuin jo syksyllä. Sopivasti romanttinen, mutta ei kuitenkaan liikaa krumeluurinen, minulla oli kyllä vaikeuksia hillitä itseni valitsemasta tästä vaaleanpunainen väri, tämä harmaa on vaan niin paljon käytännöllisempi.

Prinsessakakku

Pohja

4 kananmunaa
1½dl sokeria
1½dl vehnäjauhoja
½dl perunajauhoja
½tl leivinjauhetta

Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi, lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet. Paista kypsäksi 175 asteessa.

Kostutus

1 sitruunan mehu
½dl vettä
1rkl sokeria

Sekoita

Täyte

2dl vadelmia
3rkl hillosokeria

Keitä ja anna jäähtyä

4dl kermaa
240g vaniljavanukasta
2rkl vaniljakastikejauhetta
3 liivatelehteä
tilkka vettä
 

Laita liivatteet likoamaan kylmään veteen. Vaahdota kerma, lisää vanukas ja vaniljakastikejauhe. Liuota liivate kiehuvaan vesitilkkaan ja lisää ohuena nauhana täytteeseen ja sekoita.

Kuorrute

Marsipaania pötkö
tummaa suklaata pari palaa
tomusokeria

Halkaise kakkupohja kahteen osaan, kostuta , levitä vadelmahillo pohjalle, lisää täytevaahto ja toinen puoli pohjasta.

Anna hyytyä seuraavaan päivään.

Ennen kakun kuorruttamista pyöristä reunoja hiukan, kauli marsipaani sopivan kokoiseksi levyksi, koristele sulatetulla suklaalla ja ripottele lopuksi tomusokeri pintaan.

Niina

35 vuotta

Täytin eilen jotain joka kuulostaa jo hiukan vanhemmalta, 34 oli vielä minun mittapuulla nuori, huomaan että ensimmäinen ikäkriisi on saapunut. Siihen ei liity mitään murehtimista mistään asioista, ei tekemättömistä tai tehdyistä, elämäni on aivan loistavalla mallilla ja olen onnellinen. Se on vaan realismia että en ole enää nuori, en ole vielä vanhakaan, mutta olen vain aikuinen, en enää nuori aikuinen. Taakse jääneet vuodet alkavat jättämään merkkejään minuun, suhtaudun niihin kyllä ihan suopeasti, ensimmäisen harmaan hiuksenkin bongasin jo monta vuotta sitten, se lähinnä nauratti. Otsassani on ollut uurteet aina, tai ainakin niin kauan kuin muistan, silmäkulmissa naururypyt, en minä niiden määrä laske, ehkä ovat lisääntyneet, samapa tuo.

Ikä pitäisi olla vain numeroita, mitä niitä suremaan, mutta kun 35 on lähempänä 40 kuin 30, vaikka ei kai senkään pitäisi haitata, mutta minkäs sitä ajatuksilleen mahtaa, koitan välttää silti ahdistusta.

Tosin aika hyvin tuo eilinen syntymäpäivä meni ilman suurta surua, olin kuvitellut olevani ihan rauhassa kotona, tekeväni herkullisen aamiaisen joka rauhassa syötäisiin perheen kanssa ja sitten iltapäivällä käytäisiin yhdessä ulkona syömässä.

Leivoin itselleni myös prinsessakakun kun keksin vielä yhden täytemahdollisuuden joka saattaisi olla hyvin lähellä sitä kaupan pakastealtaan prinsessakakun makua josta tykkään kovasti.

Siinä aamiaista laittaessani kuulin kyllä että puhelin piippailee jos vaikka minkämoista viestiääntä ja ajattelin että mikäpä kiire niillä on, ehdin minä ne lukea myöhemminkin, mutta kun mieskin sai jo viestin ja sanoi että minun pitäis lukea viestit, vastasin ensin etten ehdi, mutta se kuulosti niin oudolta että uteliaisuus voitti.

Viesteissä oli hyvin pitkälti sama sisältö kaikissa, laita itsesi valmiiksi, vartin päästä lähdetään, vastasinpa vielä etten ole lähdössä yhtän mihinkään, mutta join kuitenkin kiltisti aamukahvini nopeutetulla tahdilla ja hipsin pikaisesti suihkuun.

Luvassa oli koko päiväksi nauruterapiaa kahden ihanan ystävän ja suloisen kummipojan kanssa, ei muuten tuntunut vanheneminen yhtään niin pahalta enää.

Onni on omistaa ihania ystäviä, olen oikeasti aika liikuttunut että minua haluttiin piristää näin kivasti. ♥

Ja muuten sitä kakkua maistoin iltapalaksi, hyvää se oli silloinkin ja todella, vihdoin keksin ohjeen joka on juuri sitä mitä haluan, kirjoitan sen teillekin myöhemmin, nyt on jo kiire hakemaan tyttö kerhosta.

 

Niina

Talvinen tuulahdus

 Ihana kuulas ja aurinkoinen pakkasaamu, kuuran peittämä maisema, kaunista, tule vaan talvi, sinua on odotettu.

Syksylle sanoisin mielelläni jo heipat vuodeksi, mutta täytynee vielä hetki malttaa.

Tunnelmallista pyhäpäivän iltaa.

Niina

Piiras joka vie kielen mennessään.

Pähkinäpiiras

Pohja:

100g voita
2,5dl vehnäjauhoja
0,25tl leivinjauhetta
3rkl sokeria
6tl vettä

Sekoita kuivat aineet keskenään, lisää voi ja nypi murumaiseksi, lisää neste ja sekoita tasaiseksi. Painele taikina irtopohjavuokaan, myös hiukan reunoille, jonka pohjalla leivinpaperi, nosta jääkaappiin 30 minuutiksi.

Täyte

250g pekaanipähkinöitä, joista osa jätetään koristeeksi, loput murskataan kevyesti rouheeksi, saa jäädä isojakin paloja.
3 kananmunaa
2dl fariinisokeria
1dl siirappia
1rkl vaniljasokeria
1rkl vehnäjauhoja
1tl sitruunamehua
ripaus suolaa
100g voita sulatettuna

Vatkaa munien rakenne rikki. Lisää joukkoon loput täyteaineet, paitsi pähkinät.

Esikypsennä piirakkapohjaa 200 asteisessa uunissa 10min. laita pohjan päälle painoksi herneitä. Levitä rouhitut pähkinät pohjan päälle, kaada päälle seos ja koristele kokonaisilla pähkinöillä. Paista ensin 175 asteessa 30 minuuttia ja laske lämpö 150 asteeseen, jatka paistamista vielä 30min.
Anna jäähtyä ennen vuoasta irroittamista. Tarjoa piiras vaniljajäätelön kanssa.

Maukasta viikonloppua!

Niina

Liha-pekonirullat isoäidin tapaan

Yksi semmoinen ruoka jota en tee kovin usein, mutta aina välillä tekee mieli jotain hiukan parempaa ihan arkenakin. Ohje on jostain vanhasta Pirkka-lehdestä alunperin, ihan hiukan olen mausteita muuttanut vuosien saatossa, vaikka alkuperäinen ohje on vallan mainio.

Tämä on se ruoka jota nuorena ja tulevana miniänä tein ensimmäistä kertaa anopin tullessa syömään, muistan vielä sen kaamean paniikin jonka silloin muinoin sain aikaan joka kerran kun minun piti vastaanottaa meille kyläilijöitä, onneksi ne ajat on ohitse ja nykyään on kiva kestitä välillä suurempikin joukko, ilman paniikkia ja kiirettä se nykyään sujuukin.

Ohje näkyy löytyvän edelleen täältä, joten en näe tarpeelliseksi sitä kirjoittaa tähän uudestaan, mutta itse jätän lihafondin pois ja lisään liemeen muutaman laakerinlehden. Lisäksi laitan nuijituille lihoille myös hiukan suolaa.

Meillä rullat tarjoillaan perunamuusin kanssa, se on kaikkien herkkua. Lopusta muusista, jos sitä siis jää, saa tehtyä herkulliset perunarieskat.












Perunarieskat

3dl notkeata perunamuusia
3dl ohrajauhoja
1 kananmuna

Sekoita taikina ja taputtele ohueksi levyksi, pistele rieskat ennen paistoa, paista 250 asteessa kunnes kypsiä.

Bad hair dayn pelastin huivilla ja sivuponnarilla, otsatukkani tulee hulluksi tommoisessa tuulessa ja tihkussa.

Farkkuhamekin on ainakin kymmenen vuotta vanha, mutta aina yhtä mukava päällä, eli todellinen kotiröhnöpäivä meillä tänään.



 Niina

Vanha kunnon wiineri

Tänään on ollut kyllä todella harmaa ja pimeä päivä, onneksi olinkin jo suunnitellut leipomista tälle päivälle niin ei ehtinyt masentua aamulla vesisadetta katsellessa.

En ole muistanut ollenkaan koko wiinereitä, mutta eilen aamulla muistin että niitähän haluankin tehdä pitkästä aikaa. Luulin ehtiväni tekemään nämä hienosti heti aamusta Kaisan kerhon aikaan ja silti pääseväni osallistumaan kerhokeskusteluun, no aikaahan näiden leipomiseen kannattaa varata ihan kunnolla, en siis ehtinyt, onneksi isi oli kotona ja pääsi hoitamaan sekä kuskaamiset että keskustelut.

Wiinerin täytteitähän voi muutella ihan makunsa mukaan, meillä oli vaniljatäyte ja osassa vadelmamarmeladi ja osassa vatukkahilloa, molemmat toimi hyvin. Vatukkahilloon piti siis siirtyä siinä vaiheessa kun vadelmamarmeladi loppui, hiukan epäilytti kuinka hillo käyttäytyy uunissa, mutta ei ollut ongelmia.

Wiinerit

2½ dl jääkaappikylmää vettä
50g hiivaa
3 munaa
½dl sokeria
½tl suolaa
2tl kaardemummaa
25g voita
9½dl vehnäjauhoja jotka ovat olleet yön yli pakastimessa

Kaulintaan 475g voita

Voiteluun kananmuna

Liota hiiva veteen. vatkaa joukkoon munat, sokeri, suola ja kaardemumma. Lisää jauhot sekä viimeisenä pehmeä rasva. Sekoita rasva joukkoon, mutta älä vaivaa taikinaa sen enempää.

Muotoile taikinasta 30x30 neliö hyvin jauhotetulla alustalla. Litistä voi 20x15 kokoiseksi levyksi ja laita vinottain taikinalevyn keskelle, taittele taikinalevyn vastakkaiset kulmat voin päälle.
Aloita kauliminen heti, kauli varoen rikkomasta kerroksia jotka taikinan ja rasvan kuuluu muodostaa.
Kun taikinalevy on 50x30, taita se kolmeen osaan, kauli uudestaan saman kokoiseksi levyksi ja taittele taas kolmeen osaan, nosta taikina pakastimeen 20 minuutiksi. Kauli jäähtynyt taikina vielä kerran, taita jälleen kolmeen osaan ja nosta jääkaappiin 30 minuutiksi.

Kauli taikinasta ohut levy, 70x40 ja tee siitä mieleisiäsi wiinereitä, itse leikkasin noin kahden sentin levyisiä suikaleita joita kieputin ja sen jälkeen muotoilin kahdeksikoksi joiden silmukoiden pohjalle tulee suikaleen päät.

Kohota kelmun alla, voitele munalla ja jaa täytteet wiinereille.

Paista 225 asteessa kunnes kauniin ruskeita.

Koristele jäähtyneet wiinerit tomusokeri-vesikuorrutteella.

Semmoisia herkkuja meillä oli tänään välipalaksi ja illaksi pääsin ystävän herkkupöytään laukkukutsujen merkeissä.

Mukava päivä kuitenkin kaikesta vesisateesta ja pimeydestä huolimatta ja olen ehtinyt hiukan kutimiakin heiluttelemaan, josko saisin vielä mekkoni valmiiksi ennen talvipakkasia.

Niina